Johtajuus
Johtajilla on suuri merkitys organisaatiossa ja elämässä ylipäänsä. Ihmisten johtaminen (leadership) on prosessi, jossa ohjataan, kontrolloidaan, motivoidaan ja inspiroidaan henkilöstöä kohti organisaation tavoitteita. Uskon, ettei hyväksi johtajaksi tule kirjoja lukemalla, johtajaksi synnytään. Jo lapsuusiässä nuoret pyrkivät ottamaan valtaa kaveriporukoissa. Sanoisin, että johtajuus on luonteenpiirre, siinä missä rauhallisuus ja optimismikin. Armeijassa opiskelimme hyvän johtajan ominaisuuksia. "Hyvä johtaja johtaa joukon edestä" kuuli sanottavan liiankin usein. Tämä ehkä pätee armeijassa, mutta mielestäni organisaatiossa johtajan kuuluu johtaa joukon keskeltä ja näyttää esimerkkiä työntekijöilleen tekemällä joskus ihan normaaleitakin töitä, eikä vain käydä edistämässä yrityksen imagoa yrityslounailla.
Johtamistavat ovat kehittyneet hyvin lyhyessä ajassa erittäin paljon. Vielä vuosisata sitten keskityttiin määräämiseen sekä tiukkaan kontrolliin ja yritettiin tätä kautta saada ihmiset toimimaan tehokkaammin ja nopeammin tehtaissa. Nykyään johtajat keskittyvät yhä enemmän johtamaan prosesseja ja ihmisiä eikä kukaan enää hengitä niskaan jatkuvasti työpaikalla.
Elton Mayo tutki 1920-luvulla Hawthornen tehtailla, miten työvalaistuksen muuttaminen vaikuttaa työn tehokkuuteen. Kokeessa käytettiin kahta naisista koostuvaa ryhmää ja tarkoituksena oli että toisen ryhmän valaistusolosuhteita muutettiin viikottain, kun taas toisen ryhmän valaistus pidettiin vakiona. Molempien ryhmien työteho muuttui valaistuksen määrästä huolimatta, joten Mayo päätteli että syynä tähän täytyy olla jokin muu kuin valaistus. Haastatteluissa selvisi, että naiset nauttivat työnteosta paljon enemmän vapaammissa työoloissa, missä keskustelu oli sallittu eikä valvontaa juuri ollut. Hawthorne-tutkimukset olivat käännekohta johtamistieteen historiassa, koska silloin ymmärrettiin ettei tehokkaimpaan lopputulokseen pääse tekemällä yhtä ja samaa jatkuvalla syötöllä hiljaa omassa kopissaan, vaan hieman vaihtelemalla töitä silloin tällöin, sekä vähentämällä kurin määrää työhalleissa.
Tiimit
Bisneselämä on täynnä erilaisia tiimejä. On myyntitiimiä, ostotiimiä, investointitiimiä, rahoitustiimiä ja niin edelleen. Kaikissa näissä tiimeissä on johtaja, joka vastaa tiiminsä toiminnasta ylemmille tahoille, sekä motivoi parempiin suorituksiin. Myyntitiimissä se on myyntijohtaja, rahoitustiimissä se voi olla esimerkiksi talousjohtaja. Mitä suuremmaksi organisaatio tulee, sitä enemmän siinä täytyy olla tiimejä jotka erikoistuvat yhtä kapeampiin ja kapeampiin segmentteihin, jotta toiminta olisi mahdollisimman tehokasta. Voi jopa olla, että organisaatioon perustetaan useampia saman "alan" tiimejä; toinen hoitaa ostamisen Venäjältä ja toinen Saksasta.
Tiimien sisällä on yleensä useampia toimijoita, jotka hoitavat erilaisia tehtäviä. Amerikkalainen tutkija Meredith Belbin on tutkinut tiimirooleja ja jakanut ne yhdeksään eri rooliin; the plant (tehdas), the specialist (spesialisti), the monitor (valvoja), the coordinator (koordinaattori), the team worker (tiimipelaaja), the resource investigator (resurssien tutkija), the shaper (muotoilija), the implementer (täytäntöönpanija), sekä the finisher (viimeistelijä). Hän tarkentaa, ettei mikään rooli oli kiveen hakattu, vaan tiimissä tulee löytää tasapaino eri roolien välillä, siis, kuka vaan voi toimia välillä spesialistina ja välillä täytäntöönpanijana, riippuen aivan henkilön omasta persoonasta.
Mielestäni on hyvin tärkeää että ryhmälle määritetään johtaja. Demokratia harvoin toimii, jos jokaisella on oma mielipiteensä asiasta, eikä kukaan ole valmiina laittamaan päätään vadille jos päätös ei olekaan oikea. Johtajan rooli ei kuitenkaan saisi olla pelkkä johtaminen. Itse ainakin arvostan suuresti jos oma esimieheni työpaikalla tekee muutakin kuin istuu omassa huoneessaan lukemassa sähköposteja. Armeijassa tämänkaltaisen johtamistyylin huomasi erittäin hyvin. Aina joku vaati että johtajat näyttävät mallia tekemällä samoja asioita miehistön jäsenien kanssa. Mielestäni tämänkaltainen johtamistyyli on erinomainen, sillä jos alainen näkee johtajan joskus järjestelemässä vaikkapa arkistoja, niin ei alainenkaan voi silloin siitä hommasta luistaa ja parhaassa tapauksessa vieläpä tekee tällaisen työn erittäin motivoituneena.
Juha
Lähteet:
Mirjami Ikosen luentodiat
Akatemiasta Markkinapaikalle; Puusa, Reijonen, Juuti, Laukkanen, s. 7-9, 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti